torstai 23. toukokuuta 2013

Autopulmia kerrakseen..

Huh!
Miten voi olla auton vaihtaminen näin hemmetin hankalaa, kolmatta viikkoa kulunu tähän projektiin, ja nyt kun kaiken piti olla reilassa tuli jälleen lisää takapakkia. Autoon on tilailtu millon mitäkin osaa ulkomailta, sattuneesta syystä että siihen on melko mahdotonta löytää sopivia Suomesta, ja mahollisten edellisten omistajien välinpitämättömyydestä johtuen auto on ollut melko romuna. Ehkä ensi viikolla sen sitten saa alle.. Toivoa ainakin sopii.

Siinä se sitten olis... Ps: koska ällösöpöys, peilien taakse tulee pinkit Hello Kityt. :D


Oon onnistunut kokemaan ekan "onnettomuudenkin", nimimerkillä peruutin päin kiveä. Kovaa. Nolointa oli se että sekin tapahtui jossakin helsingin rajamailla kehä ykkösen varrella kun totesin ajaneeni harhaan ja aattelin käydä jollain hiekkatiellä kääntymässä, enkä selvinny siit kolhusta ilman yleisöä. Onnistuin nähkääs peruuttamaan jonkun vanhan pariskunnan pihan rajoilla olevaan kiveen, enkä edes päässyt siitä enään omin kyvyin jatkamaan matkaa, vaan talon vanha herra joutui tulla auttamaan.. :D Loppujen lopuksi autonki sai liikkeelle sillä et kaivettiin uraa eturenkaalle ja mä istahdin konepellille kun pappa ajo. :-----D  Eihän se ihan putkeen mennyt..  Mut kivelle eikä autolle tullut sen suurempia kolhuja, se joka kärsi oli mun ylpeys. Koskaan ei oo hävettäny yhtä paljon...

Muuten tässä onki tullu vaan hengailtua kotosalla, ellei lasketa näit joka vkl reissuja edestakasin porukoille ja kotiin. Kaikenlaista pientä härpäkettä on tullut näperrettyä. Ainiin, toissapäivänä saapui uus rakkaus postista..


Nyt onki sit menny kivasti aika sillä leikkimiseen. Kävin tänään Kotkassa kuvailemassa, ja sain jopa pari tosi kivaa kuvaa otettua. Mun tutisevilla käsillä makroilu on tosin aika hankalaa, mut ehkä siihenki oppii sit ajan kanssa. Jokatapauksessa oon ihan innoissani tosta objektiivista.

Tein tässä jokin aika sitten päätöksen.. Heivasin hetkeksi unelmat valokuvaushommista romukoppaan ja ajattelin hakea syksyllä opiskelemaan ohjaustoiminnan artesaaniksi aikuiskoulutuspuolelle. Kestäis kaks vuotta ja tuntuis ihan omalta hommalta. Sitte ei enää tarvis ku päästä sinne kouluun... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti