I am what I am

Huh, onpahan ollut taas hiukan tekemistä. Viime viikolla tuli käytyä hieman ostoksilla, tehtyä 20km pyörälenkki puolivahingossa, tapeltua koneen kanssa ja siivoiltua asuntoa oikeen urakalla, eli ei ole tännekään ehtinyt juuri päivitellä. Päätin sunnuntai-iltana viettää viikon hiljaiseloa sosiaalisesta mediasta, ja "hävittää" puhelimen jonnekin. Jotenkin tuntuu vaan ettei jaksaisi tiettyjä ihmisiä, ja kai pieni etääntyminen joistakin tekee ihan hyvää. Oikeastaan on aika vapauttava fiilis, kun voi keskittyä johonkin muuhun touhuun kuin puhelimen kyttäämiseen tai facebookissa lojumiseen. 

Oleskelen tosiaan tällä hetkellä porukoiden luona, on jotenkin nostalginen fiilis kun punkkaan mun vanhassa lukaalissa. Sillon kun asuin täällä, sain vallata koko yläkerran itselleni, eli kaks suht isoa huonetta. Tykkäsin ihan sikana asua täällä, kun sai olla omassa rauhassa ja oli tilaa. Tänne on edelleenkin kiva tulla kyläilemään, kun huoneet on täsmälleen siinä jamassa mihin ne jätin kun muutin Helsinkiin.. Mukaanluettuna noi 69 eyesin julisteet tos seinällä ja puol alaston Criss Angel vaatekaapin ovessa.. 

Iskä ja äitykkä tuli tosiaan noutamaan mut himasta viime sunnuntaina ja siitä lähtien oonki oikeestaan autellu mutsia kasvimaan, kukkien sun muiden juttujen kanssa, sekä koittanut selättää mun omalla koneella riehuvaa virusarmeijaa, viimeisenä mainittu ei tosin ole edennyt ihan suunnitelmieni mukaan. Virusepidemia on edenny siihen pisteeseen etten taida uskaltaa avata omaa konetta ennen kuin ollaan haettu systerin kanssa T tänne myös. Riivatun Windows, siirryn seuraavaksi käyttämään Linuxia. Tosin siinä taas ei toimi puolet niistä ohjelmista mitä käytän.. Kaikkee ei kai sit voi saada. 

Ihana äitykkä oli hamstrannut mulle koruja Iberon tehtaanmyymälästä ja niistä onkin sitten kuvia alempana noiden muiden uusien hankintojen kanssa.  Valitettavasti äiti oli myöskin käynyt entisen työpaikkansa myymälässä, josta johtuen mun karkkikiintiö alkaa olla melko täynnä. Sinne meni mun karkkilakot ja terveelliset elämäntavat, katos samaa tahtia ku lakut pussista eilen.. Hyi. 


Käytiin tänään myös entisessä kotikunnassani, Nummelassa piipahtamassa, kun sisko tuli muksuineen käymään. Paikallisessa Prismassa oli kivat alennukset, ja tuli löydettyä sieltäkin jotakin. Eikä tarvinnut omia vähiä rahoja kuluttaa, kun äiti oli jostain syystä anteliaalla tuulella ja tarjoutui maksamaan jos löytäisin jotakin kivaa. Löysinhän minä.. :D


Noniin, asiaan eli materian maailmaan.. Pahoittelut kuvanlaadusta, pokkarilla kuvaaminen vuoden järkkärillä kuvaamisen jälkeen on hieman haastavaa. Tai sitte mun pokkari on vaan huono... :D 

Gladiaattorit Seppälästä, klubikorttia vilauttamalla sai 20% alet vielä. Ostoskoriin nuo eksyivät       sattuneesta syystä että omat jalassa olleet kengät olivat repineet nilkat verille ja nuo olivat ainoat jotka istuivat jalkaan. Onhan ne ihan kivannäköisetkin... Halvemmaksi olisi toki tullut ostaa laastaria ja kärsiä, mutta mutta.. T kyllästyi ruikutukseen siitä että mulla ei oo ainoitakaan kesäkenkiä, ja osti nuo. En valita.. 

                             Iberon pinnejä, rintakoru ja kauan kauan kadoksissa ollut ristikoru. 

 

 

Iberon kaulakorut. :)

Tänään äiskän sponsoroimat gladiaattorien tapaiset kenkulit korolla. On muuten ensimmäiset kengät joissa koko 38 on pari senttiä liian iso.. Koska 37 ei ollut hyllyssä, survoin jalkani 36 ja hyvin mahtuu. Hiukan on naftit, mut pysyypähän paremmin jalassa. Inhoan näytellä jalkojani, erityisesti inhoan varpaitani. Yäh. Sen verran kivat kenkulit kuitenkin niin ehkäpä mie kestän näiden kippuravarpaiden näyttelyn. 

Pitemmittä löpinöittä, miä suuntaan hyttysten tappotalkoisiin, ja nukkumaan.. Viime yönä ei ollut kauhen mukavaa herätä viittä kertaa sen takia että joku kirottu itikka inisee korvan juuressa. Ja mitä tekee suuri metsästäjä, nukkuu tietysti tyytyväisenä kerällä jalkopäässä. Mokomakin karvakasa. Kumma ettei ne itikat sitä syö..